Leonin ja Aeneasin vieraana Belgiassa
Törmäsin belgialaiseen Aeneasiin IRCissä #pinball-kanavalla joskus vuosituhannen alussa. Ensimmäistä bingokonettani ihmetellessä aloin etsimään Belgian kontakteja uudestaan etsiessäni ratkaisua koneen ongelmaan. Monen vuoden IRC-tauon aikana kadonneet yhteydet palasivat ja ei mennyt montaakaan kuukautta kun toinen Kouvolalainen flipperiharrastaja, Teemu, otti yhteyttä Aenaesiin ja kyseli alueen pelitarjonnasta. Kuullessani reissun kohteesta lähdin mielelläni mukaan tekniseksi tueksi koneita arvioimaan.
Reissun ensimmäinen etappi oli järjestää kuljetus. Lensimme Saksaan, jossa lähdimme tutkimaan paikallista pakettiautotarjontaa. Teemu päätyi ostamaan MB Sprinterin, joka Saksan byrokratian kiemuroiden jälkeen saatiin seuraavana päivänä kohti BeNeLux-maita.
Kävimme morjestamassa paria hollantilaista operaattoria ja suuntasimme sitten Gentiin, Belgiaan. Gentissä meitä odotti jukeboxeistaan, testilaitteistaan ja koneistaan tunnettu Leon. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, en ollut ikinä nähnyt kuvaa Leonista enkä osannut arvella oikein ikääkään. Oven meille avasi eläkeikäinen hyvin pukeutunut herrasmies, joka katsoi kahta shortseissa ja t-paidoissa ollutta suomalaista yhtä hämmentyneenä, kuin minäkin häntä. Selvitettyämme, että olimme todellakin oikeassa paikassa astuimme sisään ulkoa päin pieneltä näyttäneeseen asuntoon. Paikka oli kuitenkin valtava, normaalin asuinhuoneen levyinen, mutta monia huoneita syvä kolmikerroksinen asunto kätki sisäänsä satoja neliömetrejä.
Leonilla oli uskomattoman taidokkaasti kunnostettuja jukeboxeja vinyyliajan huipulta. Näimme monia harvinaisia ja upeita malleja, muiden muassa Williamsin ainoan yrityksen jukebox-skenelle. Paikalla oli myös lukuisia mekaanisia pelejä, kuten elektromekaaninen golf, muutama bingo ja useita eri aikakausien flippereitä. Leon esitteli meille innolla erilaisia debuggauskortteja ja muita ratkaisuja mitä hän oli vuosien aikana rakennellut. Ja tietysti pelasimme kaikkea mitä saimme hyppysiimme. Pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni flipperiä, jossa kaksi pelaajaa pelaa toisiaan vastaan kentän eri laitoista. Kone oli sen verran harvinainen, että siitä ei IPDB:ssä ollut kuvia ollenkaan.
Pelisession jälkeen siirryimme yläkertaan kahville, jossa juttua riitti riitti tuntitolkulla aina pelikoneista maitten historiaan ja Leonin ammattiin suurtietokoneiden ylläpitäjänä ja koodarina. Kiitimme lopulta upeasta mahdollisuudesta tutustua kokoelmaan ja sen omistajaan ja suuntasimme kohti Antwerpeniä.
Flippers.be:n Aeneas oli seuraava vierailun kohteemme. Antwerpen oli täynnä kapeita katuja, joita olisi ollut ajoittain ikävä ajella jopa pikkuautolla, saatika sitten alla olleella kevytkuorma-auton kokoisella Sprinterillä!
Aeneas oli yhtä innokas tapaamisesta kuin minäkin. Olen pyrkinyt tapaamaan kaikki pitkäaikaiset keskustelukumppanit netistä livenä aina ennemmin tai myöhemmin, tässä meni se reilu 10 vuotta, mutta viimein olimme naamakkain saman katon alla. Aeneasilla oli hieno peliluola kämppänsä takapihalla olevassa vajassa. Asunnossakin oli muutama kone, mutta pelihuoneessa toista kymmentä. Olimme paikalla parisen tuntia, sillä Aenaesilla ja hänen vaimollaan Nikkyllä oli menoa. Belgian majoituksemme oli Aeneasin kaverin tyhjä vuokrattavaksi annettu kämppä. Kämppä oli mukavasti varustettu, siellä oli mm. Medieval Madness :)
Vetäydyimme kämppään pitkän päivän jäljiltä, mutta päivä ei ollut vielä loppumassa. Aeneas oli pistänyt Facebookiin pyynnön, josko joku hänen peliautomaattiharrastajakavereistaan voisi viihdyttää paria suomalaista perjantai-illan. 40km päässä asunut Peter kertoi järjestävänsä muutenkin kyseisenä iltana kotibileet, joten ajoimme sitten tutustumaan paikalliseen biletykseen. Peter oli enemmän videopeli-ihmisiä, mutta kotona oli silti kahdeksan flipperiä. Itse Peter oli hauska ja yhtä huonolla huumorintajulla varustettu kuin minäkin. Muutaman shotin jälkeen juttua riitti koko illan. Peter oli käynyt suomessa ja saanut mukaansa turkinpippureita pari pussia. Hän kertoi kuulleensa että meillä oli turkipippureista tehtyä viinaa, joten tietysti opastin miten karkit jauhettiin ja pistettiin viinan sekaan. Paikalliset testasivat sitten irvistellen tuotosta!
Seuraavana päivänä lähdimme Aeneasin kanssa tapaamaan toista paikallista keräilijää, joka myös kunnosti ja myi koneita. Tyypillä oli kotona vaatimattomat 5 Medieval Madnessia rivissä. Suomi-poika oli ihan hiljaa ja otti kameran käteen! Muutama kone tarttui sieltäkin mukaan, kunnes jatkoimme sitten keskustelutuokion jälkeen takaisin Antwerpeniin tutustumaan paikalliseen yöelämään. Paikallinen liikenne oli ihan kakofonista. Joka helvetin suunnasta tuli autoja, mopoja, polkupyöräilijöitä, satunnaisia päin punaisia kävelijöitä ja muuta. Nikky ajoi meidät keskustaan ja useamman kerran näimme tilanteen, kun paikalliset tielle hyppijät meinasivat jäädä alle.
Ruoka- ja baarikierroksen jälkeen lähdimme etsimään bingoa! Halusin edes kerran elämässäni pelata bingoa ihan rahalla. Bingoja oli joka paikassa, mutta niitä oli aina joku pelaamassa. Paikalliset mättivät niihin 100€ seteleitä ja pelasivat muutamassa minuutissa 6€ panoksella koko setin. Pelasimme Suomi-Belgia -ottelun Iron Manilla paikallisessa keilahallissa. Yksi huomion arvoinen juttu oli, että Belgiassa koneet olivat säädetty usein 4 pallolle. Kysyimme aiheesta pariin otteeseen, vastaus yleensä oli, että 3 oli liian vähän ja 5 liikaa. Oli hieman hämmentävää kun pelirytmi meni ihan sekaisin moisesta pallomäärästä.
Pääsin jopa lopulta pelaamaan bingoa. Paikalliset suhtautuivat perin skeptisesti pohjolan pojan henkselien paukutteluun bingolla treenaamisesta, mutta kyllä se 2€ panos muuttui lopulta 22€ voitoksi! Asunnolle palatessa Peter pyysi meidät vielä talon lähellä olevaan baariin, missä sattui ilmeisesti olemaan jonkun urheiluseuran joku juhlailta. Menimme pokkana kuokkimaan tapahtumaa, eikä kukaan sanonut mitään vaikka ei jäänyt mitenkään epäselväksi, kuka ei ulkoasun puolesta kuulunut porukkaan.
Seuraavana päivänä oli aika sanoa heippa Antwerpenille ja suunnata kohti Rosmalenia Hollannissa. Siellä oli alueen suurin jukebox-tapahtuma, joka äkkiseltään vaikutti enemmän 50-luvun musiikkitapahtumalta kuin automaattitapahtumalta. Paikalla oli kuitenkin flipperi-, pachinko- ja videopeliporukoitakin. Tutustuimme tarjontaan muutaman tunnin ajan, kunnes oli aika lähteä ajelemaan lautalle kohti Ruotsia.
Ajoin ensimmäisenä päivänä Hollannista Saksaan, josta menimme autolautalla Tanskaan. Tanskan ajoin läpi yhdellä istumisella ja sillan kautta Ruotsiin Malmöön, jossa pysähdyimme yöksi. 750km pudotus. Toisena päivänä ajoimme parilla vuoronvaihdolla Teemun kanssa loput noin 600km Tukholmaan, jossa auto soviteltiin Viking Mariellaan ja seuraavana aamuna olimme jälleen kotimaassa.
Mitäkö reissusta sitten jäi käteen? Itselle ainakin auton ostaminen Saksasta oli uusi kokemus ja ehkä jotain, jonka voisin tehdä jonain päivänä itsekin. Peliautomaattiharrastajat pitkin reissua olivat loistotyyppejä, joihin tulee varmasti pidettyä jatkossakin yhteyttä. Koneita tarttui matkalla yhteensä mukaan kuusi, joista yksi, Top Speed, tuli minulle. Olisimme voineet tulla lautalla Rostockista Suomeen, mutta vaikka ajallisesti ja rahallisesti ajaminen oli suunnilleen laivalipun verran, oli upea kokemus ajaa Euroopan läpi maisemia ja tapahtumia ihmetellen. Toivotin toki myös kaikki tavatut tervetulleeksi Suomeen väistelemään jääkarhuja sekä pingviineitä ja tietenkin pelaamaan hopeapalloa! Käyntimme noteerattiin piireissä myös Belgian päässä!