Slovenia 2003
#pinball-kanavan kautta minulle olikin ehtinyt jo syntyä kontakteja eri suuntiin eurooppaa. Mutta miltä flipperiskene näyttää paikan päällä muiss maissa? Päätin lähteä ottamaan selvää.
Olin tuntenut Andrej:n noin kolmisen vuotta IRCissä ennen tätä reissua. Olimme käyneet vaihtokauppaa jo jonkin aikaa osilla, joita omasta maasta löytyi, mutta toisella taas oli vaikeuksia hankkia omasta maastaan. Järjestin Andrej:lle pari TZ:n osaa ja sain kutsun tulla tapaamaan paikallista porukkaa. Kävin ostamassa lentoliput ja pari viikkoa myöhemmin istuin koneessa kohti itävaltaa.
Itävallassa piti tehdä vielä yksi hyppäys Klagenfurthiin, josta Andrej:n oli määrä hakea minut ja viedä Slovenian puolelle. Itse kaupunki oli noin 5 kilometriä rajasta, eikä yksikään sopivan hintainen lento mennyt itse slovenian pääkentälle.
Vähän loppumatkasta pisti jännittämään. Vasta Klagenfurtin näkyessä ikkunasta laskeutuessa tulin pohtineeksi, olisiko siellä oikeasti ketään vastassa :) Andrej kuitenkin piti lupauksensa ja noukki minut kentältä kyytiin.
Oli pitkästä aikaa outo tunne tavata joku, jonka persoonasta tiesi niin paljon koskaan tapaamatta itse tyyppiä. Jatkoimme kuitenkin välittömästi juttua siitä mihin IRCissä jäimme ja ajelimme sitten kohti Kranjia.
Andrejlta löytyi kotoa neljän koneen kokoelma - Twilight Zone, Indiana Jones, White Water ja työn alla ollut Funhouse. Kävimme myös katsomassa paikallista operaattoria, joka tosin suhtautui minuun hieman varauksella. Andrej selitti myöhemmin, että paikallisilla oli tapana ostaa koneet 'kotikäyttöön' operaattoreilta, luvaten tulla ostamaan kalliita varaosia - ja sitten myivät koneet enemmän tai vähemmän laitettuna jopa kymmenkertaisilla katteilla saksalaisille! Olisi pitänyt tulla pakettiautolla - olisin varmasti lähtenyt paikalliset hinnat nähtyäni 3-4 flipperiä kyydissä kohti kotimaata!
Olin suuresti yllättynyt paikallisten suhtautumisesta flipperiin. Kävimme uimassa paikallisella järvellä ja lomakeskuksen kahvilasta löytyi Scared stiff. Päätimme ottaa siinä sitten Suomi-Slovenia -matsin samantien ja melko pienellä kulmalla olleella koneella tuli molemmille useampia yli 15 minuutin palloja. Tämä veti aivan käsittämättömän yleisön, joka oikeasti hurrasi ja taputti meille pelin loputtua. En ole ikinä nähnyt suomessa vastaavaa.
Andrej vei minut myös tapaamaan muita harrastajia. Paikalliset olivat todella ystävällisiä varautuneisiin suomalaisiin tottuneelle ja kaikkialla olin aina "welcome, welcome!" Paikallisilla oli myös tapana juhlistaa uutta tuttavuutta ottamalla pöytään pullo tiukkaa. Neljä Andrejn kaveria tavattuani olin jo melko heikossa hapessa :)
Pelaamisen ohessa kävimme katsomassa hieman miltä maa näyttää ja vedessä tuli puljattua paljon. Lämpötilat olivat siinä keskimäärin +35c tienoolla, keskipäivällä kuumempaa. Paloin aika pitkälle kaikilta näkyviltä osilta aivan täysin aurinkorasvasta huolimatta.
Vietin Andrejn seurassa viikon ja kutsuin hänet tutustumaan suomeen jos joku päivä joutaa. Oli varauksetta loistoreissu!