Williams System 11

Kun elektromekaanisten flippereiden aikakausi 1970-luvulla alkoi olla lopuillaan, siirtyivät valmistajat kilvan valmistamaan pelejä joiden ohjauksessa ja pisteenlaskussa käytettiin logiikkapiirejä ja mikroprosessoreita kytkinnippujen, moottorien ja releiden sijaan.

Williamsin ensimmäinen protoasteelta valmiiksi tuotteeksi asti ehtinyt alustan malli oli System 3. Williamsin mallit System 3:sta aina System 7:aan asti olivat suuremmaksi osaksi taaksepäin yhteensopivia. Uudet ominaisuudet eivät haitanneet koneen CPU-kortin käyttöä vanhemmissa koneissa. Tällöin Williamsin ei tarvinut valmistaa ja varastoida vanhempia malleja varaosamarkkinoita ajatellen.

Mallit välillä System 3-7 olivat teknisesti lähellä toisiaan ja muistuttivat enemmän modernimpien koneiden alustasukupolven sisällä tapahtuneita muutoksia.

System 9 oli ensimmäinen varsinainen lähes puhtaan pöydän päivitys sarjaan. Siinä ennen irtonaisilla korteilla olleet CPU, Driver- ja äänikortti yhdistettiin yhteen korttiin. Ei mennyt kuitenkaan kuin muutama kone, kun kävi selväksi ettei System 9:n kaikki pääominaisuudet yhteen korttiin mahduttanut toteutus ollut erityisen tulevaisuudenkestävä.

Seuraava flippereissä nähty versio, System 11 (System 10 oli käytössä vain protoasteella julkaisematta jätetyssä mekaanisessa arcade-pelissä), on samaan designiin perustuva paranneltu malli. System 11 toi peleihin taustamusiikit, jotka olivat toteutettu erillisellä taustamusiikkikortilla, pelin tehosteäänet tulivat edelleen CPU-kortilla olevalta äänipiiriltä. Itse CPU-kortti oli ensimmäisessä System 11 revisiossa lähes sama, kuin System 9:ssä.

Kun ajan kuluessa äänipuoli monipuolistui ja taustamusiikki oli tullut jäädäkseen, monipuolistui tämä alunperin vain taustamusiikkia soittanut kortti toistamaan myös samplattua ääntä ja System 11:n viimeisestä versiosta, 11c:stä oli jätetty kokonaan äänipuolen komponentit CPU-kortista.

System 11:n aikana myös raudan solenoidimäärä tuli vastaan. Koneissa piti olla enemmän tavaraa, enemmän flashereita, enemmän liikkuvia leluja moottoreineen. Williamsin ratkaisu oli käyttää osaa solenoidien ohjauksista sekä yhden kelan että flasherin ajoon. Koneessa on erillinen rele, "A/C bank", joka valitsee näille jaetuille ohjauksille joko kela- tai flasheripuolen. Tästä johtuu muun muassa System 11:lle tyypillinen raivokas kliksutus useiden flasheriefektien yhteydessä. Muutamassa ensimmäisessä koneessa tosin tehtiin design-moka - rele antoi lepoasennossa jännitteen mennä flashereihin. Jos siis rele särkyi, kelojen sijaan pelaaja näki vaan valojen välkettä. Tämä moka korjattiin parin koneen päästä ja näin peliä pystyi vielä pelaamaan ilman flashereita, vaikka rele hajosikin. Rele joutuu aika koville intensiivisten efektien kohdalla ja on ajoittain harmillisen lyhytikäinen.

System 11:n aikana nähtiin myös monenlaisia näyttöratkaisuja, aina viidestä eri näyttöpaneelista asti siihen 2x 16 merkin yhdistelmään, joka nähtiin myös sen seuraajan, WPC:n ensimmäisissä koneissa.

System 11:n kehitys

[kuva]
Kuvassa System 11b-sukupolven kone backbox auki.

System 11:n aikakausi kesti 1986-1991. Tänä aikana raudasta ehti olla neljä eri varianttia; System 11, 11a, 11b ja 11c. Suurimmat erot mallien välillä olivat äänikortissa ja näyttöjen määrässä/tyypissä.

System 11, 1986.

Tämä on käytännössä hieman modifioitu System 9. Koneissa on erillinen äänikortti taustamusiikkia varten ja 5 näyttöä, joista kaksi alphanumeerista, kaksi isompaa numeerista ja yksi pienempi pallo/krediittinäyttö. Tehosteäänet tulevat CPU-kortilla olevilta äänipiireiltä, taustamusiikit taas erilliseltä kortilta. Itse äänikortin vahvistin on CPU-kortilla. Mallin tunnistaa korteista helposti uudempien mallien 3:n diagnostiikka-LEDin tilalla olevan 7-segmenttinäytöstä. Nämä mallit käyttivät sarjaan kytkettyjä flipperikeloja ja bumpperi- sekä slingshottien solenoidien ohjaus toimi sekä suoraan pelikentän kytkimistä että CPU-kortilta.

Pelit: High Speed, Grand Lizard, Road Kings

System 11a, 1986-1987.

Tässä mallissa entinen taustamusiikkikortti korvattiin paremmalla versiolla, joka pystyi toistamaan myös samplatut äänet ja sisälsi oman vahvistimensa. CPU-kortin vahvistin jäi ylimääräiseksi, mutta CPU-kortilla olevat äänipiirit olivat edelleen käytössä erillisen äänikortin lisäksi. Ensimmäinen malli missä 5. näyttö tiputettiin pois ja pallo- ja krediittilaskuri näytettiin muilla näytöillä. Kesken tämän version flipperikelat siirtyivät WPC:ssäkin käytettyyn rinnakkain kytkettyyn malliin. CPU-kortilla ollut yksinumeroinen diagnostiikkanäyttö korvattiin kolmella LEDillä.

Pelit: Pinbot, Millionaire, F14 Tomcat, Fire!, Big Guns

System 11b, 1987-1990.

Edellisen version ylimääräiseksi jättänyt vahvistin poistettiin CPU-kortilta, mallin aikana näytöt muuttuivat neljästä erillisestä kahdeksi 16 merkin näytöksi, toinen alphanumeerinen, toinen numeerinen. Myöhemmissä malleissa oli myös kahta alphanumeerista näyttöä. Slingshotit, bumpperit ja muut nopeaa reagointia vaativat solenoidit siirtyivät pelkästään ohjelmallisen ohjauksen perään.

Pelit: Big Guns, Space Station, Cyclone, Banzai Run, Swords of Fury, Taxi, Jokerz, Earthshaker, Black Knight 2000, Police Force, Transporter the Rescue, Elvira and the Party Monsters, Bad Cats, Mousin' Around, Whirlwind

System 11c, 1990-1991.

Tässä mallissa erillinen äänikortti hoiti nyt täysin äänet, joten mitään ääniosan komponentteja ei ole asennettu CPU-korttiin.

Pelit: The Bally Game Show, Pool Sharks, Rollergames, Diner, Radical!, Dr. Dude, Riverboat Gambler, Bugs bunny's Birthday Ball

System 11 piirilevyt

Sinänsä mielenkiintoinen asia on se, että suurin osa flipperin ohjauselektroniikasta ei ole pelikohtaista. Pelikohtaiset ROMmit vaihtamalla voi saman sukupolven peleistä vaihtaa keskenään kaikki kortit. Tällä on oma etunsa, jos omistat 2 saman sukupolven peliä ja etsit vikoja.

Audio Board: Vasemmalla ylhäällä backboxissa. Ensimmäisissä koneissa kortti hoiti ainoastaan taustamusiikin, myöhemmissä versioissa komponentit siirtyivät hiljalleen CPU-kortilta kaiken äänentoiston hoitavaan versioon äänikortista. Taustamusiikista huolehtii PC:n Sound Blastereistakin tuttua Yamahan OPL2-piiriä muistuttava YM2151 sekä 8bit DAC, puheet ja samplatut tehosteäänet ovat CVSD-pakkauksella. Prosessorina toimii 6809 ja varsinainen äänikortin ohjelma sekä samplet ovat kolmella ROM-piirillä.

System 11:ssä on 3 kaiutinta, 2 backboxissa ja yksi kabinetissa. Koneet ovat mono-äänellä lukuunottamatta Jokerzia, jossa on alustalle epätyypillinen stereoäänikortti.

Power Supply: Oikealla ylhäällä. Tästä kortista kone saa +5V kaikille muille korteille, sekä +100V ja -100V näytöille sekä yleisvalaistuksen jännitteen. Vanhemmissa malleissa yleisvalaistusta ohjaava rele on myös tällä kortilla.

CPU/Driver: Alhaalla vasemmalla, suurin kortti. Tässä kortissa on itse peliä ohjaava prosessori ja sen oheiskomponentit, sekä peliohjelman sisältävä ROM. System 11b:hen asti kortilla oli myös osa äänikortista ja sen ROMeista. Lisäksi kortilla on kytkinmatriisi, valomatriisi ja solenoidien ohjaus.

Auxiliary Power Driver: Alhaalla oikealla. Tällä kortilla on tasasuuntaussillat 25 ja 50 voltille, yleisvalaistuksen rele malleissa joissa se ei ole Power Supply-kortilla ja transistorit kahdeksan 50 voltin kelan ajamiseen. Aiemmissa malleissa kortista on hyvin yksinkertaistettu malli, jossa on vain tasasuuntaussilta ja sulake 50 voltille.

Master Display Board: Näyttöpaneelin takana. Tällä kortilla on muutama näyttöä ohjaava piiri, sekä yleensä itse näyttöjen lasit.

Interconnect Board: Vaihteleva paikka; yleensä backboxissa, mutta joskus kabinetissa. Tällä kortilla on yleisvalaistuksen, flashereiden ja matriisien sulakkeita ja vastuksia.

System 11:n ominaisuudet

System 11 oli aikanaan kehittynyt, muttei välttämättä teknisesti hienoin järjestelmä flippereissä. Sitä seurasi erittäin hyvin myynyt WPC-järjestelmä. Mutta mitä System 11 sitten loppujenlopuksi pystyy ohjaamaan?

Valomatriisi: System 11:ssä on 2 erillistä valaistusjärjestelmää, yleisvalaistus sekä valomatriisi. Valomatriisi ohjaa pelikentän tiloja näyttäviä lamppuja. Maksimimäärä yksittäisesti ohjattavia valoja on 64 kappaletta (8x8).

Yleisvalaistus: Yleisvalaistus palaa käytännössä aina pelin aikana ja peli voi sammuttaa yksittäisiä, yleensä pelikohtaisesti päätettyjä osia erillisellä releellä.

Näyttö: Pelistä riippuen kahdesta viiteen näyttöä, joista yleisimmät yhdistelmät olivat:

Ääni: Äänikortti tukee sekä samplattuja ääniä että FM-synteesiä. Käytössä on CVSD-muotoon pakatut samplet.

Solenoidit: System 11:ssä on tilaa 22:lle solenoidille, joista 8 voidaan jakaa kelojen ja flasherien välillä, 8 yksittäin ohjattavaa ja 6 erikoissolenoidia, joiden ohjaus on sekä suoraan pelikentän kytkimen perässä, että CPU:n ohjattavana.

Mailat: Tyypillisesti 2-4, määrällä ei kuitenkaan ole muita rajoituksia kuin kelojen viemä teho. Eniten mailoja oli Banzai Runissa, yhteensä 6.

Kytkimet: System 11:n kytkinmatriisiin sopii 64 kytkintä. Kytkimet tyypillisesti lehti- tai mikrokytkimiä. Optokytkimet harvinaisia. Erikoisuutena Williamssin peleissä on se, että peli yrittää kompensoida rikkinäiset kytkimet muuttamalla sääntöjä. Useissa rampeissa esimerkiksi on useampi kytkin joista ensimmäinen on rampin suulla ja toinen lopussa. Mikäli peli toteaa toisen rikkinäiseksi, siirtyy kyseisen kytkimen tehtävät seuraavalle.

↵ Takaisin omistajalle-osioon

Viimeksi päivitetty 2012-01-25 04:47, v21.