Yleisimpien komponenttien mittaaminen

Komponenttien mittaaminen voi kuulostaa elektroniikkaa taitamattomalle vaativalta operaatiolta. Onneksi valtaosa flipperien vianmäärityksestä keskittyy yksinkertaisiin komponentteihin, joiden kunnon testaaminen tyydyttävällä varmuudella on helppoa.

Tärkeä: Sammuta koneesta virrat ennen mittauksia ellei ohje erikseen käske toisin.

Sisällysluettelo

Mittarin käyttö

Yleismittari on yksi eniten käytetyistä diagnosointivälineistä flipperin kanssa toimiessa. Mittareita on kahta tyyppiä, manuaalisella ja automaattisella alueen valinnalla. Automaattimittarissa valitset vain mitä suuretta mittaat, mittari arvaa itse parhaimman mittaustarkkuuden. Manuaalisessa mittarissa sen sijaan valitset suureen lisäksi mittausalueen, mikä käytännössä siirtää pilkun paikkaa oikealle alueen kasvaessa. Alla olevassa kuvassa Fluken 20-sarjan automaattisesti alueen valitseva malli.

[kuva]

  1. Jännite vaihtovirta
  2. Jännite tasavirta
  3. Resistanssi (vastus)
  4. Diodi (ja jatkuvuuspiipperi)

Joissain mittarimalleissa tietyt ominaisuudet voivat olla saman aluevalitsimen kohdan alla ja vaativat "function" tai vastaavan napin painallusta halutun suureen valitsemiseksi. Lisäksi joissain mittareissa tietyt toiminnot ovat yhdistetty, kuten yllä olevassa mittarissa kohdassa 4 diodi ja jatkuvuustesteri.

Jännitetta mitattaessa ennen tasasuuntaussiltaa tarvit vaihtovirta-aluetta, siltojen jälkeen taas tasavirta. Resistanssimittauksella voit mitata vastusten lisäksi esimerkiksi liittimissä olevaa resistanssia. Diodimittauksella voidaan testata diodien lisäksi monia muita komponentteja, kuten transistoreja ja tasasuuntaussiltoja. Useissa mittareissa on myös jatkuvuustesteri, jolloin mittari piippaa mikäli mittauskärkien välillä on (lähes) vastukseton yhteys. Jatkuvuustesterin puuttuessa voit käyttää vastusmittausta, 0Ω lukema vastaa piippausta. Jatkuvuuspiipperi löyty yleensä diodi- tai resistanssimittauksen yhteydestä. Useimmat mittarit sanovat näytössä "OL" kun lukema ylittää valitun alueen tai automaattisesti alueen valitsevassa mittarissa mittarin mitta-alueen.

Joissain tapauksissa, kuten kelojen jännitettä mitattaessa, musta mittakärki tulee laittaa kiinni maadoitettuun kohtaan koneessa. Hyvä kohta on koko kabinetin alueella risteilevä maadoitusjohto.
[kuva]

Tärkeä: Varo oikosulkemasta komponenttien jalkoja toisiinsa mittakärjillä!

Sulakkeet

Sulakkeen tehtävä on olla heikoin lenkki ketjussa oikosulun sattuessa ja estää johtojen sulaminen tai tulipalo. Sulakkeen palaminen kertoo siis yleensä ongelmasta jossain muussa osassa. Sulake ei flippereissä pala siksi, että tehdas olisi laittanut liian pieniarvoisen sulakkeen, joten ongelmaa ei myöskään korjata vaihtamalla jatkuvasti palavan sulakkeen tilalle suurempi.

Tietoa WPC:n sulakkeiden oikeasta koosta ja paikoista löydät WPC:n sulakkeet-artikkelista.

Sulake voi kuitenkin hajota mekaanisesta rasituksesta, eikä palaminen ole aina ilmeistä. Varmuuden sulakkeen tilasta saa siis parhaiten irrottamalla sulakkeen kannakkeestaan ja mittaamalla. Toisen pään irrottaminen riittää. Mittaa joko jatkuvuustesterillä tai resistanssimittauksella. Piippaus tai 0Ω lukema tarkoittaa ehjää sulaketta.

[kuva]

Mittari ei piippaa eikä anna lukemaa - tämän ongelman aiheuttaja oli palanut sulake.

Transistorit

Transistori toimii kytkimenä, jolla pelin ohjauselektroniikka voi kytkeä pelin sähkölaitteita päälle tai pois. Vaurioitunut transistori juuttuu joko päälle tai pois, saaden näinollen jonkun tietyn osan päälle jatkuvasti tai pois kokonaan.

[kuva]

Lähikuva driver boardista. Kuvassa näkyy 2N5401 (pienimmät), TIP102 ja TIP36C (suurimmat) transistoreja.

Flipperit käyttävät tyypillisesti yhden kelan ajamiseen kaksi tai kolme transistoria. Itse pelin ohjauselektroniikka ohjaa transistoria (2N5401), joka taas ohjaa suurempaa transistoria (TIP102). Jälkimmäinen transistori taas ohjaa itse sähkölaitetta, tai joissain tapauksissa vielä järeämpää transistoria (TIP36C), jonka perässä lopullinen laite on.

Vinkki: WPC-koneissa löydät manuaalin lisäksi testimenusta listan kohdan T. TestsT.4 Solenoid Test alta. Valitse solenoidi ja paina Start-nappia. Saat näytölle useamman sivun tietoa kyseisestä solenoidista. Kohdassa DRIVES näet mitkä transistorit ajavat kyseistä solenoidia. Q-alkuiset numerot vastaavat suoraan driver boardilla olevia komponenttitunnuksia.

Laita yleismittari diodimittausasentoon.

2N5401 mitataan laittamalla musta mittakärki transistorin keskimmäiseen jalkaan ja kokeilemalla punaisella mittakärjellä reunimmaisia jalkoja. Reunimmaisten pitäisi antaa 0.5 ±0.1.

TIP102 mitataan laittamalla musta mittakärki transistorin taustalevyyn ja kokeilemalla punaisella kumpaakin reunimmaista jalkaa ja sitten keskimmäistä. Reunimmaisten pitäisi antaa 0.5 ±0.1, keskimmäisen 0.

TIP107 mitataan kuten TIP102, mutta punainen mittakärki taustalevyssä ja käyttäen mustaa mittaamiseen.

TIP36C mitataan laittamalla punainen mittakärki transistorin taustalevyyn ja kokeilemalla mustalla kumpaakin reunimmaista jalkaa. Reunimmaisten pitäisi antaa 0.5 ±0.1. Tämän jälkeen laita musta kärki taustalevyyn ja mittaa punaisella keskimmäisestä jalasta. Lukeman pitäisi olla 0. Laita musta kärki vasemmanpuoleiseen jalkaan ja mittaa punaisella keskimmäisestä, lukeman pitäisi olla 0.5 ±0.1. Mittaa punaisella oikeanpuolimmaisesta jalasta, lukeman pitäisi olla noin 0.2.

FET20N10L mitataan laittamalla musta mittakärki transistorin taustalevyyn ja mittaamalla punaisella mittakärjellä oikeanpuolimmaista jalkaa. Lukeman pitäisi olla 0.5 ±0.1. Mittaa punaisella mittakärjellä vasemmanpuolimmaisesta jalasta, lukeman pitäisi olla 1.3 ±0.1. Mittaa lopuksi keskimmäisestä jalasta punaisella mittakärjellä. Lukeman pitäisi olla 0.

[kuva]

Transistorit testauksessa WPC-koneessa. Tämä TIP102 yksilö kelpaa vielä.

Ehjän mittaustuloksen antava transistori voi silti olla viallinen. Tarvittaessa vaihda ketjun kaikki kaksi tai kolme transistoria. Mikäli vika ei korjaannu, on vika todennäköisimmin ensimmäistä transistoria ajavassa TTL-piirissä tai sitä ennen.

Diodit

Diodi päästää lävitseen virran vain yhteen suuntaan. Yksi esimerkki diodin käytöstä on valo- ja kytkinmatriisit, joissa diodit estävät virtaa kulkemasta matriisin viereisille riveille. Hajotessaan diodi joko lopettaa virran päästämisen läpi kokonaan, tai alkaa päästää sitä molempiin suuntiin. Esimerkiksi kytkinmatriisissa tämä näkyy joko toimimattomana kytkimenä, tai sitten haamukytkiminä.

[kuva]

Diodi valomatriisin lampussa.

Laita yleismittari diodimittausasentoon.

Mittaa diodin yli kumpaankin suuntaan. Toisin päin diodin pitäisi antaa lukema, toisin päin ei.

Huom: Mikäli diodi vaikuttaa arveluttavalta, irroita sen toinen pää ja mittaa uusiksi.

Tasasuuntaussillat

Tasasuuntaussillat muuntavat vaihtovirtaa tasavirraksi. Hajotessaan ne joko menevät oikosulkuun jolloin todennäköisimmin näet jatkuvasti palavan sulakkeen, tai sitten alkavat pätkiä. WPC:ssä yksi syyllinen koneen vanhetessa ilmenevään resetointiongelmaan on tasasuuntaussilta BR2.

[kuva]

Tasasuuntaussillat BR1 ja BR2 (jäähdytysrivan alla) sekä BR3 ja BR4 (etualalla) WPC:n driver boardilla.

Vinkki: Et saa varmaa lukemaa sillan tilasta sen ollessa kiinni piirilevyssä. Toisaalta et myöskään näe todennäköisesti pätkivässä sillassa mittaamalla mitään vikaa ja oikosulussa olevan sillan pystyt toteamaan ilmankin - sillan yhteydessä oleva sulake palaa järjestelmällisesti. Yksi optio on yksinkertaisesti vain vaihtaa epäilty silta suosiolla uuteen.

Laita yleismittari diodimittausasentoon. Jokainen seuraavista neljästä mittauksesta pitäisi antaa tulokseksi 0.5 ±0.1. Oikosulussa olevassa sillassa yksi tai useampi lukema on 0.

Sillassa on neljä jalkaa: plus, miinus ja kaksi AC:tä.

Laita punainen mittakärki miinus-jalkaan ja kokeile mustalla kumpaakin AC:stä. Siirrä musta mittakärki plus-jalkaan ja kokeile punaisella molemmat AC:t.

Kelat

Kelat ovat käytännössä sähkömagneetteja, jotka saavat aikaan liikkeen vetämällä metallista plungeria puoleensa. Itse kelan rakenne on yksinkertainen: muovisen rullan ympärille on kääritty lakkapäälysteistä johdinta, jonka päät tulevat kelan päädyssä oleviin korvakkeisiin. Joissain kelatyypeissä, kuten flipperikeloissa, on kaksi erillistä johdinrullaa päällekkäin. Niiden virransyöttökorvake on sama molemmille, mutta kummallekin on oma maakorvakkeensa.

Keloihin liittyy kaksi eri mitattavaa asiaa: jännite ja resistanssi.

Jännitteen mittaaminen kertoo, että kela ylipäätään saa käyttöjännitteensä. Jos käyttöjännite näkyy virransyöttökorvakkeessa, mutta ei maakorvakkeessa, on kelan käämi todennäköisesti poikki. Jos kummassakaan korvakkeessa ei näy jännitettä, on vika joko katkenneessa johdossa jossain ennen kelaa, tai sitten koneen virransyötössä.

Laita yleismittari tasavirtajännitteen asentoon. Jännite mitataan koneen virtojen ollessa päällä. Laita musta mittapää maadoitettuun kohtaan ja mittaa molemmat kelan korvakkeet. Ehjässä tapauksessa näet saman 25-80V jännitteen molemissa korvakkeissa. Virransyöttökorvake on tyypillisesti paksummalla johdolla ja siihen tulee yleensä kaksi johtoa. Ohjaustransistorille menevä maapuolen johto on tyypillisesti ohuempi.

[kuva]

Täällä on jännite kohdallaan. Huomioi, että jännite on levossa korkeampi kuin kelan vetäessä. 50V kelasta saatu 80V jännitelukema ei välttämättä kerro viasta.

Jännitteen mittamalla näet tilanteen, jossa kelan käämi on katkennut. Sensijaan oikosulussa oleva tai palanut kela voi antaa edelleen oletetut jännitteet. Kelan resistanssin mittaaminen taas kertoo, että virta ei ota oikoreittejä kulkiessaan kelan läpi.

Laita yleismittari resistanssimittauksen alueelle ja sammuta koneesta virrat. Resistanssi mitataan laittamalla mittakärjet kelan korvakkeisiin. Mikäli kelassa on kolme korvaketta, laitetaan musta mittakärki siihen korvakkeeseen, josta lähtee molempien käämien langat ja mittaaminen suoritetaan katsomalla arvo kahdesta jäljellä olevasta korvakkeesta punaisella mittakärjellä.

Tyypillisten kelojen resistanssi vaihtelee välillä 4-15Ω. Lukemat 0-3Ω välillä voidaan tulkita vaurioituneeksi kelaksi. Kolmikorvakkeisissa flipperikeloissa on normaalia, että näet eri resistanssin lyönti- ja pitopuolien välillä.

[kuva]

Jos et ole varma lukemasta, testaa toinen saman tyyppinen kela ja vertaa tuloksia keskenään. 1Ω heittely tuloksissa ei ole vaarallista.

Testpoint-kohdat

Driver boardilla on useita jännitteiden mittaamiseen tarkoitettuja kohtia. Näistä kohdista on kätevä tarkistaa eri jännitteiden tila ongelmatapauksissa. Jos ohjeet käskevät tarkistaa jonkun tietyn jännitteen olemassaolon, tämä on yleensä hyvä paikka aloittaa.

Laita yleismittari tasavirtajännitteen asentoon ja musta mittakärki maahan. Mittaa jännite punaisella mittakärjellä testipisteen piikistä.

[kuva]

Kuvassa testipisteet 5 ja 12 voltille, valomatriisin 18 voltille, sekä maa ja zero crossing. Joissain kohdissa oleva LED säästää mittaamisen tarpeelta.

Vinkki: Testipisteen piikki on tarkoitettu koukkukärjellä varustettuun mittakärkeen. Voit laittaa koukkukärjen kiinni piikkiin ja saat näin molemmat kädet vapaaksi liittimien kokeilemiseen ym.

↵ Takaisin omistajalle-osioon

Viimeksi päivitetty 2012-03-07 15:52, v55.