Tämä on 30. pelini, Data-East Robocopin korjauspäiväkirja.

Sivua on viimeksi päivitetty 2020-10-14 22:43.

Voit hypätä tästä viimeisimpään kohtaan.

21/09/20 - Road trip!

Joskus 2000 alkupuolella en olisi ikinä uskonut, että tulisin ostaneeksi vielä joku päivä useamman Data-Eastin koneen. Siihen aikaan näiden koneiden arvostus ei tarkalleen ottaen ollut huipussaan, enkä voinut mitenkään hahmottaa mitään syytä moisen ostamiseen. Mutta aika muuttaa asioita ja nyt 20 vuoden jälkeen konerivissäni on paikka myös Robocopin kaltaiselle pelille.

Kaverini Pepe spottasi tämän koneen julkisen sektorin huutokaupasta ja huusin siitä ihan vitsimielessä pienen summan, etenkin kun kone oli ilmoitettu olevan rikki. Kuvissa kenttä ja kabinetti näyttivät jollain tavalla siedettäviltä, mutta korttien kunnosta ei ollut mitään tietoa eikä myöskään mikä tarkalleen ottaen oli vikana.

Ilmeisesti muutkin huutajat empivät ja kone jäi lopulta minulle. Olin jo aiemmin katsonut koneen olevan ilmeisen kaukana minusta katsottuna, mutta Kortesjärvi oli Kouvolasta katsottuna reilun 4,5h ajomatkan päässä ja siihen pari kahvipaussia päälle. Niinpä syyskuisena Maanantaiaamuna käänsin Transportterin nokan kohti Jyväskylän moottoritietä ja Riku apumiehenä suuntasimme kohti itselle ihan vierasta aluetta maassa.

Rehellisesti sanottuna koneen ensimmäinen tarkastus paikan päällä jännitti kovasti. Tässä oli viikonlopun aikana ehtinyt nousta mieleen jos jonkinlaista uhkakuvaa kuinka patterit olivat vuotaneet pitkin CPU-korttia aina siihen, että koneessa ei olisi ollut kortteja ollenkaan! Huojennus oli suuri, kun sen lisäksi että kaikki kortit olivat paikallaan, ne olivat myös erittäin siistissä kunnossa ja se pakollinen patterivuotokin oli silmämääräisesti rajaantunut muovisen patterikotelon sisälle. Pari vuotta varastointia lisää ja vuoto olisi todennäköisesti levinnyt piirilevylle saakka.

Kone oli paikallisen nuorisoseuran talolla, jossa se oli jätetty ilman lasia vuosikausiksi. Ilmeisesti nuorisolle parasta viihdettä oli ollut rikkoa siitä valtaosa alakentän muoveista ja väännellä kytkimet ja muut käsiin osuvat palaset jojoon. Projekti ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään erityisen lohduttomalle, konetta ei kuitenkaan saanut virtoihin sijoituspaikassaan joten näyttöjen ja korttien kunto olivat mysteeri.

Sitten vaan kone pakettiin ja kyytiin. Matkassa oli tällä kertaa haaste todella jyrkkien ja kapeiden betoniportaiden muodossa, jotka kaupan päälle näyttivät siltä että ne murtuvat alle.

Muutama mustelma ja kirosana myöhemmin kone oli viimein autossa ja sen matka seuraavaa pelikertaa kohti alkoi.

Olimme vuorokauden vaihteessa takaisin Kouvolassa ja pakkohan se kone oli pystyttää ja tutkia! Ensimmäinen bootti oli jännä, odotukset olivat vahvasti joko ilotulituksen tai ainakin voimakkaan palaneen käryn kannalla. Sen sijaan kone oli hetken hiljaa ja ilmoitti sitten asetusmuistin tyhjentyneen.

Nopean visiitin asetusvalikossa myöhemmin kone oli attraction modessa onnellisena eikä mikään komponentti savunnut. Tästä innostuneena kävimme läpi kaikki pelikentän mekanismit ja suureksi hämmästykseksi kaikki mahdollinen toimi. Koneeseen oli melko äskettäin rakennettu mailakoneistot uusiksi, on todella harvinaista nähdä tämän aikakauden Data-East jossa mailoissa riittää potkua. Lopullinen diagnoosi koneen "rikki" olemiseen oli loppuneet patterit ja sen myötä free play-asetuksen menetys, mikä oli todennäköisesti laittanu stopin pelaamiselle kotikäytössä.

No, joka tapauksessa tästä koneesta tulee oiva lisä Haitaritehtaan classics-rivistöön!

23/09/20 - Hei-hei, patterit

Hiljaisena peli-iltana nappasin koneesta CPU-kortin tutktitavaksi tarkemmin. Kortin taustapuoli oli todella hämmentävä näky - tässä kortissa ei ole ainuttakaan korjausta! Sen mitä hakupäivänä tutkimme, mikään ei näyttänyt olevan rikki, joten ainoaksi kolvaukseksi tältä erää jäisi patterikotelon poistaminen.

Patterien parasta ennen-päiväys on 09/1996. Nostan hattua Vartalle, tämä olisi voinut olla todella paljon suurempikin katastrofi. Olen viime aikoina viljellyt omiin koneisiini melko järjestelmällisesti modausta, jossa patterivirtainen NVRAM korvataan FeRAM-pohjaisella vaihtoehdolla. FeRAM ei tarvi ulkopuolista virtaa sisältönsä säilyttämiseksi, joten jos koneessa ei ole muita patterivirran käyttäjiä, voi koko patterikotelon poistaa. Ainoat koneen mihin en ole vielä tätä muutosta tehnyt, ovat WPC-koneeni, joissa koneen kello käy myös pattereilla.

Päivitin samalla myös pelin softan, kun löysin arkistoistani uudemman version. Data-East ei vaivautunut yleensä dokumentoimaan muutoksia eri ohjelmistoversioiden välillä, joten en osaa sanoa mitä tässä on korjattu.

Kone on nyt elektroniikkansa puolesta kunnossa, seuraavaksi täytyy tehdä jotain pelikentälle.

26/09/20 - Palasia kentällä

Pelikentän kumit ovat kaikki täysin lahoja, muuten koneella olisi jo voinut ottaa testipelin. Kentän mekanismien tarkemmalla tutkimisella ei mitään erityisen suurta tullut vastaan. Kaksi bumpperia on heikompia kuin pitäisi.

Olen etsinyt tällä viikolla koneeseen uutta muovisarjaa. Valitettavasti tämä kone ei ole saanut uusiotuotannon puolesta samanlaista rakkautta kuin monet halutummat koneet, joten ne pienetkin sarjat osia joita oli valmistettu, ovat jo menneet kaupaksi. Tulimme lopulta Rikun kanssa päätökseen, että Riku tekee koneeseen väliaikaiset muovit polykarbonaatista, ne leikataan muotoonsa ja taustalle laminoidaan värituloste alkuperäisestä muovista.

Seuraavalla kerralla koneesta täytyy nostaa kenttä pois ja alkaa purkutyöhön.

28/09/20 - Kenttä palasina

Otimme tänään Rikun kanssa projektiksi purkaa koko pelikentän päälisen. Kone ei ollut mitenkään mahdottoman likainen, pääasiassa pölyinen pitkästä säilytyksestä ilman lasia, mikä vahvistaa epäilystäni koneen olemisesta ihan pelikelpoinen aikanaan ennen pattereiden loppumista.

Kun kenttä oli viimien tyhjä, oli aika vilkaista pelikentän mekanismeja. Bumppereista yksi ei toiminut ollenkaan ja yksi löi todella voimattomasti. Voimattoman bumpperin kela oli palanut ja plungeri liikkui noin pari milliä alaspäin. Onneksi se oli nopea korjaus. Olisin odottanut palanutta transistoria, mutta ainuttakaan niistä ei ollut vaihdettu ja kelan vaihdon jälken bumpperi toimi oikein.

Täysin kuollut bumpperi sen sijaan avasi kokonaan uuden luvun Data-East V2-alustan toimintaa. Bumpperissa oli kaksi kärkiparia, toisesta niistä oli toinen kärjistä murtunut irti. Mutta miksi ihmeessä kahdet kärjet? Esimerkiksi WPC käyttää vain yhtä kytkintä per bumpperi, pisteytys ja kelan aktivointi menee samaa kautta. Manuaalin hämmästelyn jälkeen osoittautui, että Data-East Williamsin System 11:ttä kloonatessaan oli kloonannut myös suoraan ohjatut solenoidit. Moderni lähestymistapa on, että meillä olisi kytkinmatriisissa oleva kytkin, joka kertoo pelin ohjelmalle pallon olevan bumpperilla, jolloin ohjelma komentaa solenoidia vetämään. Flipperin alkuaikoina oli kuitenkin epäilys siitä, että pelin ohjelma reagoisi tarpeeksi nopeasti paikoissa kuten bumpperit, joten ohjelmallisesti ohjattujen solenoidien rinnalle lisättiin suoraan ohjattuja solenoideja, joiden transistoria ohjaa suoraan pelikentässä oleva kytkin, ei pelin ohjelma.

Ja tämä on mistä on kyse tässäkin. Lehtikytkinpakka olo todella raivostuttava rakenneltava. Pisteytyksen antava kytkin nojaa bumpperin mekanismiin niin, että se menee kiinni bumpperin ringin ollessa alhaalla. Meni hetki kikkaillessa, että kytkimet osuivat juuri kohdalleen.

Tämän jälkeen koneessa ei ole tiettävästi muita mekaanisia ongelmia, pelikenttä on nyt purettu ja osien puhdistus voi alkaa.

Pohdimme pitkään mitä tehdä puuttuville muoveille. Tuntuu, ettei peliin saa täyttä muovisarjaa oikein mistään, joten täytyy taas alkaa omatoimiseksi. Riku taiteili läpinäkyvästä pleksistä uudet muovit, kysymykseksi jäi miten tehdä niiden kuvio. Tällä hetkellä voitolla oleva idea on printata värilaserilla kuvio paperille, sitten liimata se epoksilla muovin alapinnalle. Nuo ovat itse tehdyn näköiset, mutta ei niin pahasti kuin olisin alunperin odottanut. Kone saa toivon mukaan muovisarjan jossain kohtia tulevaisuudessa.

09/10/20 - Live-keikka, osa 1

Olemme tänä vuonna striimanneet pelaamista jonkin verran, mutta emme koskaan huoltohommia. Olen miettinyt joskus senkin puolen avaamista toiminnastamme, mutta huoltaessa ei voi ikinä oikein tietää mitä tulee vastaan, joten oikein mitään järkevää käsikirjoitusta lähetykselle ei voi tehdä. Palautteen perusteella päätimme kuitenkin striimata koneen kokoamisen, kävi miten kävi. Tietysti kun katsojakunta kasvaa, tulee tietysti lievä jännityselementti mahdollisten kämmäysten kanssa, mutta päätimme ottaa koneen kanssa enemmän huumorilla.

Ensimmäinen temppu oli rakentaa koneeseen puuttuvien muovien tilalle väliaikaiset versiot. Riku leikkeli pleksistä sopivan muotoiset palaset, minä kaivelin netistä valokuvia miltä muovit näyttävät ja editoin kuvankäsittelyohjelmalla suunnilleen printtikelpoiset versiot. Lopputulos printattiin laserilla paperille ja liimattiin hartsilla muovien pohjaan. Odotukset tästä olivat todella matalalla, mutta suureksi yllätykseksi lopputulos oli ihan siedettävän näköinen.

Kun kenttä kerran oli vielä tyhjä, ajelin pahasti naarmuisen mylarin kiillotuslaikalla pariin otteeseen, kerran Novus #3:lla ja perään Novus #2:lla. Ei siitä tullut aivan täydellinen, mutta huomattavasti parempi kuin lähtökohta.

Kokoaminen alkoi nopealla bumpperien kokoamisella. Se tapahtui 15 minuutin sijaan n. 2.5 tunnissa, kun bumpperien kytkinpakat alkoivat taistella vastaan. Data-East on kloonannut System 11:n ominaisuuden, missä osa transistoreilla ajettavista solenoideista ei ole tietokoneen perässä, vaan suoraan pelikentän kytkimissä. Data-East V2-alustassa on 6 tällaista solenoidia, tässä yksilössä niistä on 5 käytössä, 3kpl bumppereita ja slingshotit. Kiitos tämän designin, bumpperissa on kaksi kytkintä; toinen aktivoi sen solenoidin, toinen on kytkinmatriisissa pisteiden takia. Vanhat kytkinpakat olivat aivan palasina ja meni aikansa rakennella uudet puhtaalta pöydältä.

Loppu projektista oli aika pitkälle vaan puurtamista, komponentti toisensa jälkeen meni takaisin kenttään, kunnes aamuyöstä puolikuuden aikaan totesimme tämän riittävän tältä päivältä, lisää seuraavalla kerralla!

12/10/20 - Kenttä Live-keikka, osa 2

Jatkoimme tänään yleisön hauskuuttamista kokoamisoperaation merkeissä. Kokoamisessa oli muutamia tuskallisia hetkiä, etenkin oikean rampin kiinnityksen suhteen. Jouduimme kiskomaan koneesta pelikentän ulos jotta ruuveihin pääsi käsiksi.

Vasemman inlanen kanssa tuli ongelma, se aiheutti merkittävän pallon loikkaamisen mailalle tullessa. Metallisesta osasta oli kulunut vajaa milli pois, joka oli kompensoitava siirtämällä inlanea ylöspäin.

Reilu 3h myöhemmin homma näytti huomattavasti paremmalle:

Pääsimme ottamaan ensimmäisen testipelin koneella. Ensimmäiset havainnot olivat, että mailat ovat todella voimakkaat, olen tainnut pelata niin monella aivan väsyneellä yksilöllä, etten enää muistanut että näissä on kyllä voimaa uutena! Yksi bumppereista ei toimi, kuten eivät slingshotitkaan. Lisäksi outholen kela ei jaksa vetää palloa sisään, taisin katsoa palaneen kelan tilalle väärän mallin.

Mutta nyt ollaan jo lähellä!

14/10/20 - Ensimmäinen peli-ilta

Tarkoitus oli saada kone peli-iltaa varten valmiiksi. Ensimmäinen asia listalta, outholen kela oli nopeasti käsitelty ja pallo päätyy nyt pallokouruun ripeästi. Sen jälkeen vasen bumpperi ja slingshotit. Oikeassa slingshotissa oli kytkimen johdot suoraan kytkimessä, ilman diodia. Asian korjaamisen jälkeen diagnostiikka näkee kytkimen, mutta mitään ei vieläkään tapahdu kelassa.

Tarpeeksi kaiveltuani löysin todella ovelassa paikassa olevan sulakekokoelman. Sen näkee vasta kun katsoo backboxin oikeaa ylälaitaa, johdot ja takalasin pidike peittävät sulakkeiden kannat tehokkaasti:

Sulakkeiden vaihtamisen jälkeen kaikki kelat olivat viimein mukana, kone on täysin pelikelpoinen nyt!

↵ Takaisin päiväkirjat-osioon