Joukkue Grand Prixin 2012 kauden avausosakilpailu
Tänä vuonna kilpailutoiminta maassa sai uuden kilpailumuodon - joukkuepelaaminen. Sen sijaan että pelaajat kisaisivat toisiaan vastaan henkilökohtaisesti, pelaavat tiimit toisiaan vastaan splittinä tai pallo per pelaaja-tyylillä.
Koska meillä on Kouvolassa neljä innokasta pelaajaa Hopeakuulan puolesta, tein taktisen vedon ja päätin antaa Teemun, Lassin ja Pilvin muodostaa Team Kouvostoliitto-joukkueen ja menin itse Olli 'HD' Paloheimon ja Antti 'AEP' Peltosen kanssa Team Canesten Compoon. Vain viikkoa ennen ensimmäistä kisaa sain Antilta mailin, jossa hän ilmoitti peruvansa osallistumisensa. Tämä siirsi tiimin välittömästi paniikkitilaan, sillä meillä ei ollut ollenkaan varamiestä. Lisäksi maailmanluokan pelaajan menettäminen veti vähän maton alta koko pelifiilikseltä. Yritimme epätoivoisesti löytää kolmatta pelaajaa, mutta emme löytäneet ketään joka olisi voinut osallistua kaikkiin kolmeen tulossa olevaan osakilpailuun.
Pari päivää myöhemmin Jussi Kahola soitti minulle ja kertoi, että Team Kouvostoliitto oli myös vaikeuksissa. Teemu ei pääsisi ensimmäiseen kilpailuun, joten varamiehetön joukkue oli uhassa tippua pois kisasta. Puhuin Ollin kanssa ja päätin sitten mennä varamieheksi Team Kouvostoliittoon. Team Canesten Compo jäi lopulta pois koko kilpailusta, mikä tipautti tiimien määrän viiteen.
En oikeastaan tiennyt mitä ajatella uudesta liigasta. Ehkä päälimmäinen ajatus oli "sitä samaa kuin ennenkin" ja jo kolmessa karsintaryhmässä toimiva flipperiliigakin osoittaa elinvoimaisuuttaan vetämällä täysiä osallistujamääriä. Loppujenlopuksi osoittautui kuitenkin, että kyseessä oli kaikkea muuta kuin sitä vanhaa ja samaa:
Ensimmäisellä kierroksella joukkueet pelasivat toisiaan vastaan kolme peliä, joissa jokaisessa yksi joukkueen pelaaja pelasi toisen joukkueen pelaajaa vastaan täyden pelin. Tarjolle arvottiin kolme konetta, joista ensimmäinen joukkue sai päättää kuka pelaa mitäkin ja vastajoukkue kenet laitetaan vastapeluriksi mihinkin koneeseen. Tämä toi välittömästi esille taktikointiaspektin: koneet valittiin pelaajan vahvuuksien mukaan ja itse voitin kaikki neljä peliä peräkkäin, jotka pelasin.
Toisella kierroksella pelattiin splittinä niin, että joka pallola vaihtui toinen pelaajista. Tässä aloimme muodostaa pelikohtaisia taktiikoita, joita hierottiin ennen pelin alkua huolella. Oma taktiikkamme oli hyvin paljon multiball-painotteinen, joskaan emme pärjänneet mitenkään erityisen hyvin kierroksella.
Kolmannella kierroksella oli sama kuvio kuin toisella, paitsi pelasimme splitin sijaan yhden pallon per pelaaja. Olin itse jatkuvasti 3. pallon pelaaja, onnistuen pelastamaan muutaman huonosti alkaneen pelin. Muutamaa konetta lukuunottamatta jatkoimme multiballien jahtaamista, joskin niiden pelaaminen oli helpompaa kun sai pelata konetta molemmin käsin.
Team Kouvostoliitto päätyi lopulta finaalin jälkeen 3. sijalle, johon itse en alunperin ollut erityisemmin tyytyväinen, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli kai kokonaistilannetta katsoen ihan ok suoritus.
Yksi asia mitä olen koittanut hioa kovasti lähiaikoina on pään koossa pysyminen kusisessa tilanteessa. Omat ekat kaksi palloa menevät huonosti, vastustajalla kumpikin pallo menee hyvin. Mikään ei sano, ettenkö voisi vetää yhden pallon ihmettä loppuun, mutta ennen vastustajan ilmiömäinen onnistuminen on jotenkin vienyt pelitahdon ja uskon omiin kykyihin. Itsellä pelifiilis on aivan kaikki pelin onnistumisen kannalta, pienikin epäilys ja alan tehdä typeriä virheitä sekä tarpeetonta hutilointia. Olen koittanut ajaa läpi ajatusmaailmaa, jossa unohdan koko pelitilanteen, vedän syvään henkeä ja taon raivolla kunnes pallo katoaa kentältä. Vasta sitten katson pisteisiin. Nyt se alkaa hissukseen toimia.
Erityisen mielenkiintoiseksi seuraavasta osakilpailusta tekee se, että se pelataan Wanhalla Haitaritehtaalla! Tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä miten 'kotikenttäetu' vaikuttaa oikeasti tilanteeseen. Tiedän, että monet omista koneistani ovat huomattavasti kovemmalla kulmalla ja vaikeammilla asetuksilla kuin mitä muualla olen nähnyt, ehkä siihen tottuminen tuo jotain peliin. Saa nähdä.