Sörkka Pinball Open 2012
Oma pelikunto on viime aikoina ollut kovin kyseenalainen, joten lähdin koko kilpailuun melko alavireisessä mielentilassa. Usko omiin mahdollisuuksiin, etenkin ruotsalaisen normaalisti palkintopöydät tyhjentävän delegaation saavuttua hiipui entisestään. Pelivalinnat tälle vuodelle olivat Lost World, No good gofers, Firepower, Monster bash, Banzai run ja Barracora. Pirusti koneita, joissa oli ainakin itsellä pelatessa kovasti satunnaisuutta. Lost worldissa olen saanut liigapeleissä todella nöyryyttäviä tuloksia, mutta välillä on kulkenutkin. Sama Firepowerissa. Barracoraa en ole tainnut koskaan aiemmin pelata, joten se oli mysteeri.
Tämän vuoden uusi sääntö oli luopua edellisten vuosien yksittäisen koneen pelin uusimisesta jokerikortilla. Nyt koneita sai pelata jokaista kaksi kertaa. Tämä kieltämättä mahdollisti hieman kokeellisempaa peliä ensimmäisellä yrityksellä ja tasoitti pois huonon säkän vetoja.
Aloitin vedon Lost Worldilla. Pari ekaa palloa olivat melko mitäänsanomattomia, mutta kolmas pallo tuli yläkentältä loikkien alas, hyppäsi in/outlane jakajan yli ja suoraan multiball-monttuun. Siitä irtosi sitten multiball, jonka lopputuloksena 1.7M. Se ei sinällään ollut mikään ihmetulos, mutta saavutti arviotavoitteeni. Toinen peli oli melko mitäänsanomaton drain-fest.
Lost Worldin jälkeen pidin hieman taukoa ja katselin saapunutta porukkaa. Vakionaamojen lisäksi meillä oli ulkomaan edustusta Ruotsista ja Englannista. Kävin morjestamassa ruotsalaisia, mutta he olivat aika vähäsanaisia ja pysyttelivät omassa porukassaan. Englannista saapunut James sen sijaan oli huomattavasti enemmän juttutuulella ja kertoi olevansa ensimmäistä kertaa elämässään Suomessa. Hän oli lähtenyt spotattuaan kisan IFPA:n kisakalenterissa, toivoen helpohkoja WPPR-pisteitä, mutta oli joutunut nöyrtymään jo karsinnassa paikalliselle tasolle.
Seuraavana oli mysteerikone, Barracora. Näissä alkupään multiballin omaavissa solidstateissa on usein se ongelma, että multiball on vaikeahko saada käyntiin, eikä siinä ole mitään erityisen suurta etua, korkeintaan pallot tönivät toisensa ulos. Ensimmäinen peli opetti lähinnä, miten monella eri tavalla pallon saa drainattua keskeltä. Toisella vedolla vältin suosiolla näitä kantapään kautta opittuja paikkoja. Sain kahden pallon multiballin käyntiin, mutta se ei näyttänyt tuottavan mitenkään erityisesti pisteitä, kuten vähän arvelinkin. Viimeisellä pallolla keskityin bonusten ja bonuskertoimen keräilyyn, joka toi lopulta 1.1M ja melko lähelle kärkipäätä paikan ko. koneessa.
Toinen puoliskoni Pilvi pelasi jälkeeni Barracorassa ja viimeisen pelin viimeisellä pallolla näytti, että hän menee minusta ohi! Bonuksia oli jo enemmän kuin mitä itsellä oli ollut loppua kohti, mutta kertoimien puuttuessa hän jäi jälkeen 200k pistettä, hyvä veto kuitenkin!
Firepoweriin minulla oli ihan selkeä multiball-strategia, mutta se kusi heti kättelyssä ensimmäisen pelin mentyä ihan sähläykseksi ja toinen peli oli pääasiassa pelastelua. 254k oli jostain porukan keskipään tasoa ja toi huonommat yksittäisen koneen pisteet koko kisassa.
Pelasin väliin lämmittelymatsin Elektraa Ronin kanssa. Se on vähän hassu kone, varsinaisen pelikentän ainoa anti tuntuu olevan Elektra-uniittien kerääminen, joka pallon jälkeen vaihdetaan sekunteihin minipelikentällä, josta tulevat sitten ihan oikeat pisteet. Elektra on myös kone, jossa tuntuu olevan 101 jumikohtaa. Perinteisen yläkentän oikean mailan ja sen edessä olevan tolpan lisäksi jumikohta löytyi mm. yläkentälle menevän rampin alaosa, sekä yläkentän vasemmassa nurkassa yksi roll over-kytkimistä. Minulle ei ole vielä valjennut koko yläkentän varsinainen funktio, olen takonut pelissä ihan monsterituloksia keskittymällä vain keskikentällä vasemmassa laidassa oleviin sinisiin targetteihin. Kun siitä saa tarpeeksi Elektra-uniitteja, ei yläkentän pisteillä tai edes bonuskertoimilla tee paljoakaan.
No good gofers oli kone, johon arvelin pienenkin strategisen kikkailun tuovan paljon pisteitä. Olin aiemmin tarkkaillut, kun porukka aloitti palloja normaalia skillshottia hakemalla; itse plungaan aina täysillä ja haen hole-in-onea hyppyrampista heti pallon alussa. Minua oli varoitettu herkästä tiltistä ja palloja takaisin heittelevä 1. lock oli tunnettu ongelma. Sain backhandattua pallon lockiin ja sain multiballin alussa heti jackpotin talteen. Riitti helposti kärkipään tulokseen. Koitin toisella pelillä samantyyppistä vetoa, mutta kolmas pallo meni alas kun multiball oli littinä. 10.1M oli kuitenkin tarpeeksi hyvä suoritus.
Seuraavana oli Monster Bash. Tämä on kone, jossa nopeasti pisteitä tuova taktiikka itsellä on aina ollut frankenstein multiballin jatkuva toistaminen; mörköä on helppo takoa kunnes multiball on valmis ja mörkö antaa multiballissa hyvin pisteitä. Ensimmäisellä pelillä vedin multiballia kaksi kierrosta ja päädyin 57M tulokseen. En ollut oikein varma mikä oli päivän taso, sillä ne pari jonka peliä seurasin, olivat lähempänä 100 miljoonaa. Marble kuitenkin vakuutti vierestä, ettei tulos ollut huono, joten vedin sitten ihan rentona toisen pelin perään, 58M. Yksi herutustaktiikka mitä käytän usein MB:ssä, on Draculan ensimmäisen tai viimeisen osuman kuittaaminen pallonlaukaisunapilla. Drainin pelossa vedin sen ensimmäisellä, niin tuli edes se ensimmäisen osuman pistemäärä, vaikkakin Dracula talttui kyllä ilman drainia lopulta.
Lähdin MB:n pelaamisen jälkeen hetkeksi asioille tarkistamatta tulosta tietäen vielä yhden koneen olevan pelaamatta. Pian Pilvi pistikin viestiä perään, olin viidentenä kun muilla kärkipään pelaajilla oli jo pelit suoritettu. Tieto sekoitti hetkeksi ajattelun kokonaan - kuvittelin olevani jossain keskivaiheen yläpäässä karsinnan rajalla. Nyt olin sillä rajalla, että minulla olisi vain yksi pudotuspeli ennen mahdollista finaalia. Fiilis ampui aivan taivaisiin ja aloin pohtia, mitä ihmettä keksisin Banzai Runille.
Aloitin Banzai Runissa fiilistelypelillä. Tavoite lähinnä oli lähinnä hakea seuraavalle pelille sopivaa herutuskohtaa. Olin jo katsellut ennen vedon aloittamista muiden pelaamia pisteitä ja ensimmäisellä pallolla olin jo reilusti puolivälin yli. Siitä huojentuneena lähdin hakemaan multiballia ja sain itseasiassa multiballin siihen pisteeseen, että lockitin multiballin aikana toisen pallon ja hain yläkentältä jackpottia. Se pirulainen vaan ei tullut sieltä, vaikka yritin lukuisia kertoja. Olin tottunut ajoittamaan pikkumailalla jump-koloon, että en saanut osumaa captive balliin kirveelläkään. Peli päättyi 1.7M tulokseen, enkä saanut parannettua toisella yrityksellä.
Banzai Runin tuloksen kirjaamisen jälkeen olin karsinnassa hetken aikaa 2. sijalla, kunnes Antti Peltonen ohitti minut lopulta ja jäin kolmanneksi. Sillä ei ollut sinällään suurta merkitystä, sillä karsinnan neljä parasta joutuvat pelaamaan seuraavana päivänä vain yhden pudotuspelikierroksen. Tunnelma alkoi olla pirun korkealla, kun huonoin mahdollinen lopputulos huomisen jälkeen olisi 8. sija jos kaikki menisi pieleen. Se olisi joka tapauksessa huomattava parannus viime vuoden heti kättelyssä putoaminen, tai jopa pudotuspelipaikkaa vaille jääminen.
Pelailimme siinä vielä muutaman kierroksen ennen lähtöä kotiin ja ajelimme Lahden kautta tiputtaen Otson kotiinsa matkalla. Oli pirun kiva ilta-ajelusää, eikä 160 kilometrin ajelu tuntunut läheskään niin pahalta kun olin meinannut. Kello lähestyi kuitenkin puoli kahta kotiin päästyä ja päivä alkoi hiljalleen tuntua. Ja huomenna uusi kierros takaisin Helsinkiin.
Sunnuntaiaamuna oli kyllä silmät ristissä pahasti. Edellisenä iltana doupattu kahvi ja energiajuomat tekivät työnsä yöunien pilaamiseksi ja saavuin kisapaikalle melko horroksessa.
Yritin epätoivoisesti hakea pelifiilistä takaisin käymällä vapaasti pelattavia pelejä Ronin kanssa läpi ja nauttimalla lisää kofeiinia. Tarkkailin samalla hieman hermostuneena sitä, kenet saisin tämän päivän ainoaa pudotuspelivetoani varten vastutajaksi. Sieltä tuli lopulta tiukasti kaksi erää nousseena Mikko Piironen, joka torppasi viime liigakisassa minut jatkopeleistä. Pelifiilis oli siinä kohtia vielä hieman hakusessa ja yritimme aloittaa pelaamisen Paragonilla, mutta meneillään oleva splittikisa aiheutti koneen viereen liikaa häiriötekijöitä, joten otimme teon alle Indiana Jonesin.
Indiana Jones oli todella säälittävä failien taistelu. Kummallakaan ei kulkenut peli pätkääkään. Menin lopulta ohi muutamalla miljoonalla, jotka kertyivät pallon harhailtua muutaman sekunnin pidempään kentällä kuin Mikolla.
Seuraavana palasimme hieman rauhoittuneen Paragonin äärelle. Paragoniin olin jo alkanut muodostaa pelitaktiikkaa. Golden cliffs-monttu kasvaa hitaasti ja varmasti arvoa pelin ajan ja sinne on kai virallisesti tarkoitus saada pallo yläkentällä olevan orbitin kautta. Huomasin itse, että vasemmalta mailalta on aivan suora vetomahdollisuus backhandillä ko. monttuun. En voinut uskoa miten hyvin se toimi toistettuna ja voitin lopulta kilpailun, siirtyen sijojen 1-4 finaaliin!
Häviöfiilis oli aika pitkälle haudattu tässä kohtia, olin mukana pelissä joka saattaisi kirkastaa vuoden 2004 Sörkan parhaani, hopean, yhtä pykälää kirkkaampaan mitaliin. Välissä oli kuitenkin sijojen 5-8 peli. James tuli siinä kyselemään, että pelaisinko hänen kanssaan vedon split-kisaan. No mikä jottei, kävimme sitten kokeilemassa vedon Williamsin Strike zonea.
Täytyy myöntää, että veto oli sellainen, mitä en olisi helposti uskonut. Yleensä koneen höystämisestä tulee jo erimielisyyttä pelastuksista puhumattakaan. Höystimme Jamesin kanssa konetta yksinmielisen samanaikaisesti ja teimme monta onnistunutta slap savea. Tuloksemme oli lopulta noin 4700, mikä yksinpelinäkin on melko hyvä suoritus.
Lopulta koitti finaalin aika! Vastassa olivat Jussi Rantala, Johan Holmberg ja Janne Toukkari. Pirun kovat ukot vastassa, hermostutti jo heti kättelyssä kauheasti. Olin 3. pelaajana ja vasta kun olin plungaamassa palloa kentälle, tajusin miten hiljaista hallissa oli. Melkein kaikki olivat katsomassa peliä! Aloitin pelini ja yritin blockata mahdollisuuksien rajoissa ajatuksen muiden läsnäolosta mielessäni. Yritin myös laukaista jännitystä tyypilliseen tapaani kommentoida omaa peliä, joka alkoikin toimia ja pian rahastin golden cliffiä ihan rentona. Oman ensimmäisen pallon jälkeen sain vielä pallojen yli kantautuvan bonuksen päälle ja olin selvässä johtoasemassa. Olin hieman hämmentynyt saadessani taputukset ensimmäisen pallon päätteeksi! Jekkuna oli tosin, että tämä oli viiden pallon peli, joten yhdellä pallolla vedetty johtoasema ei ollut mikään voiton tae.
Toinen palloni oli todella lyhyt esitys, mutta bonus pelasti tilanteen ja kolmannen pallon mennessä aloin hahmottaa, että minulla oli realistinen mahdollisuus voittaa tämä peli! Siinä muiden peliä seuratessa meinasi sydän pakahtua, kun odotin milloin joku kanssakilpailijoista vetää jonkun aivan äärimmäisen pallon. Naama alkoi saada väriä vasta 5. pallolla, kun oman vuoron tullessa kohdalle olin jo varmistanut pronssi ja hopeasijat. Edellinen pallo oli ollut melko vahva, viides ei ollut mitenkään häävi, mutta jätti viimeisenä pelaavalle Jussille melkein 500k takaa-ajoaseman. Jussi ei kuitenkaan saanut minua kiinni ja pallon kolahdettua alas tajusin jotain käsittämätöntä:
Voitin ensimmäisen kerran elämässäni flipperiturnauksen! Olin aivan häkeltynyt kätellessäni kanssapelaajiani ja onnitelijoita yleisön joukosta. Hopeoiden ja pronssien putki on nyt katkaistu. Piti tulla kauas että se tapahtui, mutta tämän vuoden puolella tulleet liigapettymykset olivat pyyhitty täysin mielestä kävellessä kohti palkintojenjakoa.
Palkintojenjaossa selvisi, että pääkilpailun lisäksi split-vetoni Jamesin kanssa oli poikinut myös split-kisan voiton. Lisäksi Pilvi sai Best Lady-palkinnon ja avasi oman pokaalisaldonsa flipperipiireissä. Uskomaton päivä! Ehkä tänä vuonna tulee viimein osallistuttua ruotsalaisen tai norjalaistenkin kilpailuihin...